Musiikki alkaa aina hiljaisuudesta.
Niin myös kaikki uusi tarvitsee tilaa syntyäkseen, hiljaisuutta tulla havaituksi, kiireettömyyttä katsoa kunnolla.
Luovan tilan löytäminen lapsiperheen arjessa on välillä todella haastavaa. Trust me!
Väkisin pakottamalla on vaikea päästä kiinni siihen tilaan jossa voi ainoastaan vastaanottaa. Kummallisinta tässä on kuitenkin se, että löysin avaimen itsestäni.
Inspiraatiota ja innostusta voi löytää itsensä ulkopuolelta, mutta se luovuus jota minä etsin ja kaipasin elämääni kumpuaa sisältä käsin. Se on sisäänrakennettu meissä jokaisessa.
Ainakin minulla se herätti ilonsekaisen kaipuun. Ymmärsin, että sen ei tarvitse olla vain hetkiä, se on tapa elää!
Ja se onnistuu vallan mainiosti lapsiperheessä, arjen pyörityksessä, missä tahansa, kenelle tahansa. Se tila ja rauha täytyy nimittäin raivata itseen, se on sieluntila. (mutta siinä samalla voi joutua raivaamaan myös hieman tavaraa, ihmisiä tai jopa ulkoiset puitteet…).
Tila jossa kuulee oman äänensä, mitä se minulle puhuu, välillä jopa pulisee!
Ja kun siihen löytää, se alkaa pilkahduksilla, arjen helpoilla oivalluksilla, kohtaamisilla juuri oikeaan aikaan... keveydellä, helppoudella, ilolla ja ennen kaikkea alkaa tapahtua todella kummallisia asioita!
Siitä samasta lähteestä voi muuttaa koko elämänsä. Minulle takaisin itseeni löytäminen vaati kokonaisen unelman. Minä olin oman unelmani uuvuttama. Oli aika päästää irti. Halusin helpon ja yksinkertaisen arjen.
Sen toteaminen oli kivuliasta, sen läpimeneminen oli raastavaa ja luopuminen oli vaikeaa.
Loppujen lopuksi, Suosittelen!
ps. Tämä kortti on näyttelykutsu vuosien takaa. Miten sitä aina unohtaa sen mikä on tärkeää? Vai hautautuuko se vain arjen, itsen ja elämän alle?
Onneksi se on kuitenkin mahdollista löytää uudestaan!
Inspiraatio - tuo niin helpoti eksyvä luovuuden lumo! Fokus - luopuminen ja editointi siinä projektia myös täällä tälle vuodelle - ajankohtaisesta aiheesta kirjoitit. Oli kiva lukea.
Kirjoittanut: -päivi- | 04/18/2013 klo 11:53 ap.