Syksy

Minä olen aina rakastanut syksyä.

Raikkaita aamuja, täyteläisiä värejä ja syksyn tuoksuja.

Kesän intensiivisen valon jälkeen on aika taas laskeutua arkeen, luoda rutiineja, polttaa kynttilöitä ja kutsua omaa voimaansa takaisin itseen. 

Syksyllä alkaa aina arki ja huomaan, että pitkän kesän jälkeen syksy on joka vuosi odotettu ja hieman jo kaivattu aika. Ja kuten arvata saattaa, saan usein puolustella rakkauttani, sillä moni ystäväni on vuodenajasta eri mieltä.

Syksyssä on myös aavistus hitautta ja surumielisyyttä... harmaus ja sadepäivät pakottavat meidät usein hidastamaan, jopa pysähtymään. Se sopii minulle. Työhuoneessa, sateen ropistessa ikkunaan on helppo keskittyä. Tässä pilkahdus kotipihalta ja syksyisestä arjesta..

 

Lempi rakastaa mysliä. Keittiön hämärässä, puuhellan lämmössä alkavat meidän aamut.

Yksi kodin lempipaikoista. Pöntöuunin lämmössä, taljoilla ja tyynyillä voi köllöttää vaikka kissa kainalossa.

Matkalla työhuoneelle valo johdatti kulkijaa. Oli pakko napata siitä kuva.

Ihanaa syksyä sinulle Ystävä!

 

Rakkaudella,

Noora

PS. Ja kuten arvata saattaa, olen innoissani myös ensilumesta...ehkä tämä tarkoittaa sitä, että minä olen vuodenaikojen ihminen, Pohjolan tytär.